Valmista

Luppaa silmä alkuillasta, nurkkapöydän kundilla.

Kukaan ei sitä tiedosta, vaimo taas sekaisin huolesta.

Mukava lienee sohva nukkua, mut ainakin joku on vastassa. 

Jokaisel meist on tarina, toiset vetää repeatilla.

Huutaa karaoke taustalla, mä fiilistelen sanoja.

On mieles hetki sun kanssa, joka biisille tiedossa.

Kukaan tähtee sun ei sammuta, vaik riittää täällä kansaa janoista.

Lupaan itselleni, et muistan, sen mikä oli kaunista.

Huudan mielessäni sen tuskan – tuli kaikest valmista.

Eron jälkeen

Pitäis olla rajua asennetta, et en sua muka ees halua.

Elämään hakea rakennetta, ei antaa sen hukkaan valua.

Selkä suorana jatkettava, pää pystyssä ennenkuin lumi sula.

Löytyy kämppä vielä, viimeinen asia mistä pitää puhua.

Pääset musta eroon, irti kaikesta, ehkä sit alkaa sujua.

Päivän teehetki, silloin ajattelen runoa, vitullista surua.

Kaikki muut hetket välttelen aihetta, luulen olit osa mua.

Sattuu hyvä biisi, mietin mitä tykkäisit, en muista eroa.

Oon vaihtanut musagenreä, etten muistais mä sinua.

En aio ikinä mä kaikkea tapahtunutta katua.

Kriisiviesti

Joka kerta, kun lähtee sulta mulle kriisiviesti.

Voin taata, etten viikkoon mitään muuta mieti.

Oon osissa pienissä, keräilen itseäni kasaan.

Joo tosissaan tässä, epäilen et aikaani haaskaan.

Kuinka helvetin kauan mun on oltava se paska?

Mun on vaan oltava hiljaa, lakattava tuntemasta.

Oot aina oikeassa, sanot ainoastaan asiasta.

Mä elän maassa harmaassa, ei oo mustavalkoista.

Tärkeät omas selustassa, onks tää tän arvoista?

Terää ei oo lusikassa, pääseeks sil läpi ihosta?

Se entinen

Se entinen, haluun päästä ylitse jo susta.

Tiedän sen, et ehkä puhu ylistäen musta.

Tuut aina olemaan kaunis muisto, tuska.

Jos joskus löydän jotain yhtä kaunista.

Mä pidän siitä kii, vaik oisin kankea kauhusta.

Annoit mulle paljon, uskon palasen sun sielusta.

Kohtelin sitä kaltoin olin epävarma susta.

Siitä riittääkö mulle tilaa sun aikataulusta.

Juhlapyhät puski päälle, olin yksin irti susta.

Se olis ollut pysyvää, mulla mieli musta.

Jälkeenpäin mä toivon sulle ainoastaan parasta.

Opetit mulle paljon, ennen kaikkea erosta.

Taajuus hukassa

Jotenkin vähän hukassa taajuus, ketä kaikkii pelottaa tulevaisuus?

Maailmalla vallassa raakuus. Laman lasten lapsilla erilainen lapsuus.

Koulupihat somessa, jos riittää varakkuus. Kiusaajat himassa, siihen loppuu toiveikkuus.

Korona-aika paniikissa, alkoi riittää kodikkuus. Jos meil oli rankkaa mitä tekee sukupolvi uus?

Tän päivän nuorisossa kukoistaa neuvokkuus. Poimii mustikoita, kun ei oo duunii, revi siitä omaisuus.

Sosiaalisessa mediassa anorektinen hoikkuus. Kuvis filtterit, no entäs sit, missä luonnollisuus?

Nyt ku mietin tässä, miltä ees näyttää vanhuus? Missä kohtaa uskallat ottaa selfien, jossa näkyy vatsakkuus.

En pysty olla valokuvissa, mua vaivaa kamera-arkuus. Oon ruma ja läski mut jostain syystä sun makuus.

Sinä, minä ja puisto

Riittämättömyyden tunne, se on osa mua.

Kiittämätön oo en, mä meinaan hukkua.

Sotken kaiken, niin tunnen, onks pakko uida.

Vettä poljen siis kunnes, oon taas pinnalla,

tai sen alla. Mis kunnos? No jaa, itken lattialla.

Kelailen täs asunnos, kolaa litkin terassilla.

Venailen koska muutos, on vaan pitkää mulla aika.

Selailen laskui pinos, joo avaan nää maanantaina.

Me vain nyt, kaunis muisto. Piti olla sinä, minä ja puisto.

Aina ongelmissa

Muistatsä, maattiin hanges, ku muut sirklas rinkii?

Asiointiin lähikaupas, ei tarvinnut tinkii.

Vitun kovaa juostiin, pelättiin me kyttii.

Se oliskin ollut mulle varmaan vuos arestii.

Sun isäpuolen röökit jellenä keikattiin.

Hädin tuskin savut ja jäätiin heti kii.

Äijän ääni kaiku ympäri ponnii ja taas meitä vietiin.

Tai se kerta, kun enkun tunnit lintsattii?

Aikamme kuluks puolet koulun vessoist tukittiin.

Tietysti me jäätiin tästä nalkkiin. 

Koulun jälkeen meitä venas ihan oma enkuntunti.

Open tulles sisään kippurassa naurettiin.

Ei huvittanut häntä, tiukka ilme vitust tehtävii.

Onkohan nykypäivän kersat enempi täyspäisii?

Sun puolesta mä toivon,et omas ei oo tullu äitiin.

Eiköhän sunki päässä oo nykyään jo järki.