Kiittämätön oo en, mä meinaan hukkua.
Sotken kaiken, niin tunnen, onks pakko uida.
Vettä poljen siis kunnes, oon taas pinnalla,
tai sen alla. Mis kunnos? No jaa, itken lattialla.
Kelailen täs asunnos, kolaa litkin terassilla.
Venailen koska muutos, on vaan pitkää mulla aika.
Selailen laskui pinos, joo avaan nää maanantaina.
Me vain nyt, kaunis muisto. Piti olla sinä, minä ja puisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti