Sul on jumalattaren kroppa. Kun näen sut, melkein pettää pokka.
Harvoin riittää kauneus luonnollinen. Mut jumalauta mimmi taas sä menit ja teit sen, katsojaan vaikutuksen.
Sä näyt mun peilistä, en muista päivää eilistä. Oot kuuma kissa, varmaan naapurinkin mielestä.
Fake it till you make it, ne sanoo Amerikas, täl naamal vois asuu Losis ja olla vaan sikarikas.
Nää on nää ruuhkavuodet, jälkeenpäin muistan ehkä puolet. Hädin tuskin tunnistan itteeni, on persooniakin jo useempi.
Ei oo huono tukka päivii, vaan koska mä päätän niin. Pitää itteensä ylistäen miettii, koska kukaan muukaan ei tee niin.
En löydä ees sukkaparia, luon ihan uutta muotia. Asuksi riittäis lakana, ois kiva, vaan olla osa jotain kulttia.
Kotona en käytä vaatteita, en jaksa niitä edes pestä. Ylle sopis pian pakkopaita, hyvin suljettu edestä.
Jos meen alasti postilaatikolle, naapurin muija näyttää mieltänsä. Pitää purra kieltänsä, ettei itse pura sisintänsä.
Se oliskin aika raskasta, mä haluan pois tästä paskasta. Ei auta pieni loma, pääsemään irti tästä taakasta.
Toisinaan mä mietin, vedinkö väärän kortin pakasta? Mut ei se tarkoita, etten lapsiani rakasta. Haaveissa romantiikka ja kipinä, mikä ei ois lähtöisin takasta.
Onneksi on aikaa harrastuksille, kun ei nuku liian paljon. Ja tilaa unelmille, kun on ratissa auton.
Päiväuniaikaan on hetki aikaa itselleni, jos kumpikaan lapsista ei häiritse mun untani.
Oon polttanut röökiä ja juonut liikaa. Ei siin periaatteessa oo mitään vikaa, mut hiton huono olo paraikaa.
Alkaa terveellinen elämä melkein joka vitun viikko, sit on taas keskiviikko, enkä jaksa enää, mä oon heikko.
Ainakin periaatteessa, mä vannon nimeen taikajuoman. Jumalainen nektari, en pärjää enää ilman.
Sellerimehu, joku sanois yrttiuute. Rehu kuin rehu, mua vaivaa ravinteidenpuute.
Huomenna kun katson peilistä, oon taas astetta fiinimpi. En mieti ees eilistä, jaksan olla parempi vanhempi.
Toisinaan oon täynnä virtaa, se palaa loppuun ennen puoltapäivää. Tää arki mut nujertaa, miks toisil ei oo huolen häivää? Illalla kun katon peilistä, oon ku oisin uinu karkuun Seilistä. Ei psyyke itteensä ylös nosta, pakko lisää lääke annosta.
Ois ihanaa jos pystyis nukkumaan, mut pakko hoitaa rästihommat tai jäädä muuten vaan kukkumaan.
Poltan kynttilää molemmista päistä, mut vitut näistä, ei loppuun palamista niin vain ehkäistä.