Oon mun elämäs yhtä aktiivinen kuin kotilo.
Makaan sohvas, ei mua siirrä täst ees tulipalo.
Mieli vakaa, no ei. Se sortuu niinkuin korttitalo.
Mihin uskois, jos ei, näy tunnelin pääs ku hätävalo.
Kämppä on ankea, persoonallinen ku majatalo.
Pyykkivuori korkea, siel takana on jossain valo.
Vois tota pestä, mut hukas se omon pyykkipallo.
Tiskiaine lopus, en pysty hakee, ahdistava olo.
Kaupast kissanruokaa, otsal hikikarpalo.
Pitiks muuta muistaa? Ei. Uloskäynti, tavaratalo.
Vessan peilis naama valkoinen, takussa kuontalo.
Mietin miks ollaan täällä, mikä on mun kohtalo?
Sohvalle takas, täs onkin takapuolelle jo kolo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti